Violetin mielenkiintoinen historia

Edellisellä sivullamme kerrottiin siitä, kuinka violetti oli antiikin aikana kallis väri ja kuinka toisinaan oltiin jopa sellaisessa tilanteessa, jossa violetteja vaatteita voivat käyttää ainoastaan keisarillisen perheen jäsenet. Violetilla värillä on niin mielenkiintoinen historia ja sen vaikutus näkyy niin kovin monissa kulttuureissa ja tavoissa, että päätimme paneutua hieman tarkemmin tämän kiehtovan ja mystisen värin historiaan.

Purppuran historia antiikin ajasta alkaen

Historian saatossa on kiistelty siitä, millaista antiikin aikainen purppura oli väriltään. Osan mielestä purppura oli tummaa violettia, osan mielestä tummaa punaista ja osan mielestä kirkasta magentaa. Antiikin aikana purppuran merkitys oli suuri. Väriä saatiin tuohon aikaan ainoastaan kahdesta purppurakotilosta tai tarkemmin niiden eritteestä. Purppura olikin erittäin kallista, minkä vuoksi väri olikin statussymboli. Keisarin viitasta löytyi tietysti tätä kyseistä kallista väriä, samoin kuin erittäin varakkaiden henkilöiden juhla-asuistakin. Roomassa keisarillisten lakien kirjoittamiseen käytettiin purppuraa. Kun väristä alkoi olla pulaa, saivat sitä käyttää vaatteissaan ainoastaan keisarillisen perheen jäsenet.

Troijan Helenan tarina on varmastikin useimmille tuttu. Mutta kuinka moni tietää, että Helenan kerrotaan tarinan mukaan kutoneen violettia kangasta, jossa hän kuvasi troijalaisten käymiä taisteluita.
Toinen monelle tuttu tarina on tarina Feeniks-linnusta, jota pidetään purppuranvärisenä. Nimi Feeniks viittaa kreikan sanaan, joka tarkoittaa juurikin violettia. Tarina kertoo, että Feeniks-lintu eli satoja vuosia aavikolla, jossa se poltti itsensä. Lopulta se onnistui nousemaan tuhkasta uudelleen eloon. Kreikankielinen violettia merkitsevä sana viittaa lisäksi foinikialaisiin, jotka kauppasivat aikoinaan purppuraa. Lisäksi sana viittasi tuleen, auringon nousun maahan ja purppuramaahan.

Jo 100-200 –luvulta peräisin olevista roomalaisista hautalöydöistä on voitu päätellä, että violettia saatiin aikaan jo tuolloin värimataralla sekä indigolla. Maailman vanhin tunnettu värjäysresepti on peräisin 200-luvun Kreikasta ja siinä kerrotaan, kuinka voi valmistaa keinotekoista purppuraa.

Purppuran suuresta arvostuksesta kertoo myös 900-luvun bysanttilaisen hallitsijan sukunimi – Konstantinus VII sai nimittäin sukunimen, joka merkitsi, että hän ”syntyi purppuraan”, minkä siis katsottiin kertovan, että hän oli jo syntyessään kuninkaallinen. Purppuraan viittaavaa arvonimeä käyttivät myös kaikki Bysantin keisarin lailliset lapset, jotka syntyivät hänen hallintokautensa aikana. Nimi viittasi keisarin palatsin purppuran värisellä kankaalla verhottuun äitiyshuoneeseen, jonka ansiosta keisarin lapset syntyivät aivan kirjaimellisella tavalla ”purppuraan”.

Kristillinen kirkko käytti myös arvokäytössä purppuraa, mutta kun tätä arvokasta väriä ei enää saanut, korvattiin purppura syvän sävyisellä punaisella värillä. Kardinaali käyttää violettia viittaa ja myös paavi pukeutuu violettiin. Purppuraa pidetään myös Marian värinä.

Kristityt ovat sitä mieltä, että violetti symboloi parannusta sekä katumusta. Liturgioissa violetti on käytössä paastojen aikoina, esimerkiksi pääsiäispaaston aikana. Katolinen maailma katsoo violetin värin symboloivan ristiinnaulitsemista sekä kuolemaa ja väriä pidetäänkin sekä rukouksen että paaston värinä. Violettia on käytetty kirkollisissa maalauksissa esimerkiksi Jeesuksen viitan värinä sekä pyhimysten ympärillä olevan auran värinä.
Myös buddhalaisuudessa kunnioitetaan violettia, koska kaikista korkea-arvoisimmat munkit käyttävät violetteja kaapuja. Juutalaiset puolestaan ovat perinteisesti pitäneet purppuraa ylipappien sekä kuninkaiden värinä.
On aika mielenkiintoista, että myös mayat pitävät purppuraa värinä kovin erikoisena – heidän perinteissään purppura ja laki ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Meksikossa violetin katsotaan symboloivan aamua ja Japanissa varakkuutta sekä valtaa. Kiinassa ja Turkissa puolestaan violetti on suruväri. Länsi-Afrikassa purppura symboloi maata ja väriä käytetään sekä rituaaleissa että parantamistarkoituksissa. Lila oli erityisen suosittu väri rokokoo-ajalla.

On aika mielenkiintoista, kuinka suuria tunteita juuri violetti on aikojen kuluessa herättänyt ja kuinka juuri tätä väriä on sekä ihailtu, että kammoksuttu. Olipa oma mielipiteesi kyseisestä väristä mikä tahansa, niin et varmastikaan voi kieltää, etteikö violetin historia ole melkoisen mielenkiintoinen!